Ajeltiin Leppävirralle BH-kokeeseen. Mitään en tiennyt kentästä enkä tuomarista (Tita Poikonen) mutta luotin meidän osaamiseen tältä osin. Kaupunkiosuus jännitti toki vähän enemmän. Kisakirjeessä mainittiin myös tuomariharjoittelija mutta vasta paikan päällä hoksasin että tämähän olikin tuttu tyyppi Järvenpään Titta!

Koepaikalla oli pieni IGP-koe ennen BH-koetta joten en turhan aikaisin ajanut sinne Camoa kiihdyttämään. Onneksi kuitenkin hyvissä ajoin, sillä meidän koe päätettiin alottaa 45min ennen ilmoitettua alkamisaikaa! Ehdin kuitenkin syödä eväät odotellessa joten tää meni ihan nappiin. 

Kokeessa koiria oli neljä. Meillä kävi hyvä tuuri arvonnassa sillä saatiin numero 3, eli toka pari ja ensiksi tottikseen. Camo käyttäytyi hyvin sirunluvussa ja sitten mentiin autoon odottelemaan. Ekan parin toinen hylättiinkin heti ilmottautumisessa, ajattelin siinä vaiheessa että onpas täällä tiukkaa... mutta toisaalta, se koira ei ollut kyllä yhtään hallinnassa vaan tempoili sinne tänne hihnassa.

Oma vuoro kun tuli, vähän "verryttelin" tien laidassa mutta tämähän ei ole Camon juttu ollenkaan... siispä vasta ilmottautumiseen mennessä sain sen kuulolle ja hienosti tämä sujuikin, vähän jouduttiin paria odottelemaan mutta ei se haitannut yhtään. Pikkusen piti taas ilmottautuessa miettiä mitä siinä sanotaan, se Taikatalven Camomilla (ex treenikaverin malikka) puskee edelleen mieleen... mutta sain tavattua meidän nimet ja Camo oli koko ajan skarppina perusasennossa! Sitten suorituspaikan alkuun. Camo oli edelleen hyvässä työmoodissa ja seuruu menikin upeasti. Jos aluksi vähän jännittikin niin tässä vaiheessa se viimeinenkin jännitys ropisi kun tunsin että hei, tää me osataan! No, henkilöryhmässä oli toki pakko nuuhkaista jotakuta mutta tosi vähän... en ole nyt ihan varma meninkö vanhasta tottumuksesta vaan turhan lähelle henkilöä. Liikkeestä istuminen oli hyvä, mutta sitten liikkeestä maahanmeno, huomasin että Camo hiippailee perään... annoin uuden käskyn ja samalla käännyin vähän koiraa kohti jolloin se toki meni maahan. Luoksetulo oli taas suora ja nopea. 

Paikkamakuussa ei ollut mitään ongelmia, mutta kerran kuulin kun joku käveli meidän takaa ja käänsin päätä katsoakseni mikä/kuka, ja kun palautin pääni perusasentoon, huomasin että tuomari katsoi juuri silloin minua. Tästä ei kuitenkaan arvostelussa mainittu joten ehkä tilanne oli selkeä.

Arvostelussa sitten ensimmäiset sanat olivat "koirasta näkee että se on koulutettu korkealle, se suorittaa halukkaasti ja energisesti tehtäviä ja ohjaaja ohjaa koiraa koeohjeen mukaisesti" Ja voitte varmaan arvata... KYLLÄ TUNTUI HYVÄLTÄ!!! Liikkeiden arvostelut sitten: Seuraamisessa täyskäännös aavistuksen väljä, henkiläryhmässä yksi vino perusasento ja se nuuhkaisu (en muista annoinko tässä lisäkäskyn) -> HYVÄ. Olin tähän vähän pettynyt mutta toisaalta, siitä hienosta suorittamisesta ei saa lisäpisteitä vaan nää virheet ainoastaan huomioidaan. Tylyä. Liikkeestä istuminen - olisi voinut istua nopeammin: Erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetuolo: lisäkäsky ja vartaloapu, mutta itse luoksetulo nopea ja suora. HYVÄ. Paikkamakuu Erinomainen.

Kaupunkiosuudelle lähdettiin sitten. Paikkana oli ihanan rauhallinen parkkis - joskin ekana suorittanut koirakko sanoi että siellä oli yllättäen vastaan tullut laumaa taluttava pikkukoiraemäntä.. onneksi ei meille! Ekana mentiin henkilöryhmään. En oikein tiennyt miten tässä kuuluisi pitää Camoa hallinassa ja mitä tässä muutenkaan tehdään, juttelin ihmisille ja siitähän Camo innostui hyppimään ihmisten luokse. Tuomari sitten huikkasi että ota koira hallintaan ettei se leuhota ihmisen luota toisen luokse... no sanoin "seuraa" ja Camo pamahti mun jalan viereen. 

Sitten jatkettiin kävelylle ja vastaan tulevalle koiralle. Se oli vaalea labbis, samanlainen kun Sintti... ja sen ohjaaja koko ajan hoki "jätä, jätä" ja samaahan hoin minäkin, "jätä, jätä".. ja niin vaan me siitä selvittiin! Vastaantuleva koira ei onneksi provosoinut Camoa mutta ehkä hieman houkutteli leikkiin. Pyöräilijä ja lenkkeilijä ei meitä hetkauttaneet. Auton vieressä pistäytymisessä sanoin auton kuskille että yritänpä tässä saada koiraa istumaan mutta eihän se istu kun ei olla koulutuskentällä! Sitten seinään kiinni. Tätä me ollaan treenattu viime aikoina kovasti koska pelkäsin sitä että Camo peruuttaa kaulapannasta irtikarkuun. Harjoituksissa käytin siis puolikurraa ja onneksi niin, sillä nyt se ei edes yrittänyt. Kun palasin hakemaan koiraa, se oli toki hypännyt lastaussillalle mutta oli siellä ihan rauhallisena.

Kaikki tämä kuitenkin meni läpi tuomarin ja tuomariharjoittelijan tarkasta syynistä ja me saatiin hyväskytty tulos ja menolippu pk-kokeisiin! JEEEE!!

Isot kiitokset kaikesta valmistelusta kuuluu toki vakkarinalkuttaja Selinalle, Collieringin valmentaja Heidille, Camon reaktiivisuuden taltuttaja Ellille sekä viimeaikaisille tottiskaiffareille Aija, Suvi ja Nelli. Olen etuoikeutettu kun olen saanut treenata teidän kaikkien silmien alla!

Käytiin lopuksi, illalla lenkillä Konnuksen kanavalla. Olinpa ylpeä koirasta, joka empimättä meni kapeaa ritiläsiltaa kanavan yli jotta päästiin nöin hienolle kuvauspaikalle!