No huh, joskus voi mennä asiat päälaelleen. Juuri kun löysin hyvän treenimotivaation ja sain kunnon ajatustakinn treenaamiseen, olen ollut kuusi päivää kuumeen ja influenssan kourissa. Ei ole jaksanut tehdä yhtään mitään vaikka aikaa olisi yllin kyllin - tosin itsensä rasittaminen on tietenkin kielletty. Mutta päivät ovat menneet peiton alla torkkuessa tosi nopsaan.

Lettu ja Tulppa ovat viihtyneet ulkona, onneksi ei ole ollut kylmät ilmat, mutta Murua en voi isoon tarhaan laittaa koskapa se kiipeää sieltä ulos, ja Lakia olen pitänyt sisällä sen ontumisen takia. ne ovat sitten käyneet vain tarpeillaan. Koiraparat.

No muutamana päivänä niiden kanssa sitten vähän olen sisällä treenannut. Koska multa ei tule ääntä on pitänyt vähän improvisoida. Murulle aloitin naksuttelemaan kontaktilaatikkoa ja siinä ollaankin edetty ihan mukavasti koko koira laatikolle.

Lakin kanssa on sitten väännetty kaukokäskyjen asennonvaihtoa nenäohjauksella. Lisäksi otin nahkaläppäpäisen esteraipan käden jatkoksi jolla voin koskettaa takajalkaa jos se liikkuu. Tämä onkin toiminut hyvin ja asennonvaihdot alkavat olla puhtaat silloin kun koira ei käy kierroksilla mikä on tietysti tärkeää kaukoissa muutenkin. Aluksi vaan tuppaa ne kierrokset nousemaan ja edelleenkään en voi pitää namia kädessä kun Lakia ohjaan... saapa nähdä mitä tästä tulee kun lisätään matkaa. Mutta onhan tämän oppineet kaikki muutkin maailman koirat, miksei Laki oppisi?

Yksi juttu minua harmittaa ylitse muiden: en pääse huomiseen Skogsterin Mian seminaariin. En kertakaikkiaan voi tässä kunnossa lähteä, riski jostain karmeasta jälkitaudista on liian suuri. Enkä kyllä tiedä pysyisinkö päivää edes jaloillani, sen verran heikottaa vielä. Mutta sen kerran kun Mia olisi tässä lähellä....!.