Ensimmäistä kertaa koko Lakin treenihistoriassa päästiin isolle pellolle jäljestämään. Kiitos tästä mahdollisuudesta Auroralle! 

Lakille tehtiin ihan perinteinen jälki, neljä esinettä ja matkaa... no ainakin 500m, varmaan enemmänkin. Kulmiakin oli useita ja ei mitään makupaloja koska halusin testata miten sen jäljestys muuttuu avoimemmassa maastossa.

Jälki vanheni n. 2 tuntia ja kun päästiin ajamaan oli jo aivan pimeää. Siispä otsalamppua kehiin ja koiralle huomiovalo. Pellolle kävellessä Laki jo pongaili aikaisempien koirien jälkiä joten hyvässä moodissa se oli. Oman jälkensä se sitten poimi ilman mitään virittelyjä ja lähti jäljestämään ehkä pykälän verran rauhallisemmin kuin metsässä. Kuitenkin tyyli oli se tuttu "hällä väliä, kyllä mä sen tuosta vierestä löydän" eli nokka pystyssä vain välillä tarkistellen. Ekalle esineelle saavuttiin kuitenkin jälkeä pitkin mutta sitten meidät vei hukka. Laki oli hyvin hämillään, sitä häiritsivät sekä valot että tuuli, ja kun jälkeä ei löytynyt se tuli pyytämään apuja. Tosin se kyllä etsi mutta ei vaan löytänyt, ei tehnyt etsintäkieppiään oikeaan suuntaan tai tarpeeksi kauas.

Aurora oli mukana ja ohjeisti meidät kulkemaan siten että osutaan jäljelle ja kohtahan homma pääsi jatkumaan. Toka esine, sitten mentiin ylämäkeen vastatuuleen, tässä Laki seilasi hyvin voimakkaasti mutta koko ajan tarkensi ja nyt alkoi nokka pysyä maassa. parista kulmasta meni yli mutta löysi itse oikean jäljen ja edelleen työskentely parani koko ajan. Viimeiset suorat ja jopa viimeinen kulma meni jo tosi tarkkaan jäljen päällä ja esineetkin tietysti löytyivat varmasti.

OLi kyllä huikea kokemus ja varmasti koiralle opettavainen!