Keuruulle, piirinmestiksien pitopaikkaan Isoon Kirjaan lähdettiin pikkuporukalla Katja Kiviahon oppiin. Murun aloitettua juoksut menin mukaan vain Lakin kanssa.

Murheenkryynimme ruutu otettiin ensin käsittelyyn. Mullahan ei ole ollut kauheasti aikaa treenata sitä näyttöruutua, mutta nyt on pakko alkaa. Kuitenkaan tämä ei voi olla se ainoa ongelma, Laki jälleen selvästi väisti ruutua. No ratkaisu oli hyvin yksinkertainen. Olen aiemmin karjunut sille koko pallean pohjasta sen pysäytyskäskyn, miehekkäällä ja jopa vihaisella äänellä. Nyt kun huusin sille iloisesti "Top", se pysähtyi kuin seinään ja jäi katsomaan minua! Ja kerta kerralta se meni ruutuun varmemmin! Voisiko tämä olla näin yksinkertaista?

Luoksetulon stoppeja treenattiin edestakas juoksuttamalla kuten leirillä Oilinkin kanssa. Nyt vaan on niin, että en vaan voi pysäyttää sitä kovin kauas. Lakilla on jo hyvä pysähdystekniikka, matkaa pitää lisätä pikkuhiljaa. Ei auta hätäillä tän asian kanssa. Iloisuus pitää muistaa tässäkin, karjumalla saan koirankin pahalle tuulelle.

Tunnari meni hienosti, lähetykseen tarvittiin ekalla kerralla kaksi käskyä mutta ekalla käskyllä olin tuijottanut ja painostanut koiraa. Miksi ihmeessä? Kun katselin rennosti eteenpäin kapuloita, Laki lähti heti ja etsi aktiivisesti ensin nurmikkoon piiloon menneet kapulat ja niistä vielä oman. Ilman painetta. Kyllähän se osaa, mun pitää vain luottaa siihen! Katjan neuvot tunnariin olivat että haastetta pitää lisätä, tällöin koiran itsevarmuus kasvaa. Häiriötä, jotain muuta tavaraa kapuloiden sekaan, erikoisia asetteluita. pitkää matkaa jne. Jos häiriö on suuri pitää liiketta toki muutoin helpottaa menemällä vaikka itse lähemmäs.

Seuruussa Katja olisi toivonut Lakin paikkaa vähän taaemmas, muuten se seurasi oikein hyvin, olin itsekin iloisesti yllättynyt. Korjaukset tehdään perusasennossa esim. kädellä auttamalla. Tässäkin pitää muistaa periaate että korjattua ei palkata, kehutaan toki, vasta sitten kun koira omaehtoisesti tulee oikeaan paikkaan, se palkitaan.