Pakkasista huolimatta olen käynyt muutamia kertoja JATin hallilla Murun ja Iitan kanssa. Alusta asti on ollut selvää että Muru on se leikkisämpi tapaus -  vaikkakin se ei-niin-rohkeana ei antaudu leikkiin vieraassa paikassa kaikesta sydämestään, se kuitenkin juoksee innoissaan pallon perässä ja tappaa sitä tassuilla. Iita on pidättyväisempi ja tuumaa että "leiki ite" mutta yllätys yllätys, se rohkeutensa myötä kuitenkin leikkii siellä hallilla paremmin kuin Muru. Eli Iitan käytökseen ei vieras paikka tuo minkäänlaista muutosta!

Imuutusseuraaminen menee Iitalla jo kuin vettä vaan. Se keskittyy ja on ahne mutta maltaa ne sekunnit kun namia ei nieluun valu. Muru on selvästi pehmeämpi sekä vilkkaampi ja sen on vaikeampi keskittyä kun se helposti sählää kaikkea yhtä aikaa. Molemmille on erittäin vaikeaa tajuta istumista tai maahanmenoa namilla ohjaten. Ehkä siirryn sheippaamiseen näissä "tempuissa". Molempien tyttösten kanssa olen hyvilläni siitä että niiden hännät heiluu koko ajan kun "treenataan" ja myös autoilu on jo ihan ok juttu, kumpikaan ei voi enää pahoin.

Meidänhän oli tarkoitus noista kahdesta etsiä vielä Iitalle koti, mutta nyt olen alkanut miettiä olisko se sittenkin harrastuskoirana parempi? Ja jos olisikin, olisiko se syy pitää se itse vai antaa se jollekulle joka tekisi sen kanssa, jolla olisi aikaa enemmän kuin minulla? Ja jos Muru lähtisi uuteen kotiin, minkälaiseen kotiin se sitten sopisikaan?