Luonnetestin jälkeisellä viikolla järjestimme collieiden pk-mestaruuskokeet ja arvata saattaa että omien koirien treenaaminen jäi jokseenkin vähälle. Sen jälkeisellä viikolla olinkin opiskelujeni lähijaksollaNokialla: muut koirat olivat kotona perheen kanssa mutta Muru oli hoidossa työkaverillani Roosalla. Koska seuraavakin viikko oli vielä lomaa, kävimme "kesälomareissulla" Helsingissä. Lettu ja Tulppa olivat mukana, Muru meni Pongon kotiin ja Laki jäi toiselle työkaverilleni Katille. Kaikki käyttäytyivät hienosti, erityisesti olin ilahtunut Tulppiksen käyttäytymisestä hotellissa (Seurahuone) ja Helsingin keskustassa. Se poika ei mitään kummastellut ja sai ihastelevia katseita osakseen liikennevaloissa ja kaduilla. Ainoa miinusmerkki sille tuli kun se pari kertaa hotellihuoneessa päätti siirtää vesikupin vessasta sängyn viereen. No eihän se vesi pysynyt kyydissä...

Kun ollaan treenattu on koitettu tehdä niin ajatuksella. Tulpan kanssa olen keskittynyt niihin pieniin ongelmiin eli sivulle tuloon ja seuraamisessa istumiseen pysähdyttäessä. Lisäksi olemme harjoitelleet hyppyä. Kävin kuitenkin vähän liian ahneeksi ja nostin hyppykorkeutta liian nopeasti 90 centtiin: Kahden kolautuksen jälkeen Tulppis oli sitä mieltä että tämä ei ole kivaa. No matalammasta taas hyppäsi. 

Muru valmistautuu nyt kovaa kyytiä ensimmäiseen kokeeseensa. Liikkeet on hyvällä mallilla. Luoksetulossa suoraan sivulle tulo sujuu jo hienosti, jättöliikkeet ja seuruu on hyvät myös. Välillä on ollut ongelmaa jättöliikkeissä siinä että kun poistun kauemmas, Muru lähteekin liikkeelle, tämä sama juttu on hetkittäin luoksetulon jätössä. Välillä nämä menee ihan mallikkaasti. Hyppy on vielä(kin) vaiheessa: itse liike menee kyllä alusta loppuun ihan kympisti mutta Muru ei aina hoksaa lähteä hyppyyn ekasta käskystä.  Ja se paikkamakuu... Olen nyt koittanut keskittyä siihen että Muru pysyy maassa ja käynyt mielummin välipalkkaamassa kuin että odottaisin että se nousee. Välillä, itse asiassa useimmiten, se pysyykin tyynen rauhallisena mutta on se välillä lähtenytkin. Ei kai tässä auta kuin harjoitella. Kaksi minuuttia on kuitenkin tosi tosi lyhyt aika!

Lakin treeneissä on tehty muutamaa liikettä kerrallaan vähän sekoitellen pakkaa. Esim. eilen tein hyppytunnarin. Ruudun paikka on vähän hakusessa, tai siis paikka ruudussa, mutta ruutuun meno ja siellä pysähtyminen sujuu jo hyvin, ja jos ruutu ei heti löydykään, nyt Lakia pystyy ohjailemaan sinne. Kaukot on jääneet törkeän vähälle treenille (note to self).

Toivottavasti syyskeli pysyy tällaisena kohtuu kuivana että päästään vielä tokoilemaan ulkona, sitä sisätreenimahdollisuutta meillä ei tällä hetkellä ole. Talveksi aion kyllä jotain järkätä.