Lakin jalka ei vaan ota parantuakseen. Välillä se on  jo lähes ontumaton, sitten se taas linkuttaa todella voimakkaasti. Olen fyssarin ohjeiden mukaan sitä hieronut ja venytellyt, Laki on ollut levossa ja hihnaulkoilussa, ruokaa on vähennetty lähes puoleen alkuperäisestä ettei liho. Kipulääkettä se ei ole nyt saanut kuin parina päivänä kun se pääsi livahtamaan irti ja juoksi tietenkin ihan päättömänä, silloin ajattelin sen kipeytyvän. Ontuminen on pahinta kovalla alustalla kaartaessa ja vastaavasti vähäisintä suoraan juostessa pehmeällä alustalla. jalkaa venytellessä se liikkuu nyt ihan oikeilla liikeradoilla ja liikkuvuus on muutenkin hyvä. Seuraavaksi mennään taas eläinlääkäriin ja otetaan mahdollisesti lisää röntgenkuvia, nyt myös kaula- ja rintarangasta. Tuskaiselta tämä kyllä nyt tuntuu. Laki on ihan hermona kun ei saa tarpeeksi liikuntaa. Treenitkin alkavat mennä jo selvästi huonommin, osin varmasti siksi että en uskalla ihan täysipainoisesti sitä treenata vaan aina vaan pikkuisen, muutamaa liikettä kerrallaan, ja osin kyllä myös siksi että Laki ei enää keskity vaan kohkaa namien perään ja bongailee lintuja. 

Tulppis kunnostautui viime viikonloppuna vahtikoiran virassa: Olin tullut yöllä töistä ja meillä ei ollut muita kotona, niinpä menin koirien kanssa pihaan vielä ennen nukkumaanmenoa (koirat olivat siis olleet työvuoroni ajan sisällä). Tulppa paineli tarhan savusaunan kulmaukseen ja alkoi haukkua. Ensin ajattelin että siellä on jänis tai kissa, mutta ihmettelin että kylläpä Tulppa kuulostaa vihaiselta. Sitten se siirtyi aidan vartta ylöspäin ja haukkui edelleen lähes taukoamatta. Pimeässä en kuitenkaan mennyt itse aidalle vaan huutelin Tulppaa pois. Kesti aika kauan ennenkuin se tuli ja se meinasi lähteä uudelleen, nappasin sitä kuitenkin kaulapannasta kiinni.  Samassa savusaunan tienristeyksestä lähti liikkeelle auto, hurjasti kiihdyttäen! Siellä siis oli ollut koko ajan joku / joitain ihmisiä! Rosvoja vai kutupariskunta, sitä emme saaneet tietää, mutta rosvot näillä huudeilla ei olisi mikään uusi juttu. Kävin sitten (polvet tutisten) kävelemässä Tulpan kanssa saunoilla ja pellolla katsomassa että ainakin veneet ja mönkkäri ovat tallessa. Tulppis käveli häntä korkealla ja itsevarmana edelläni koko ajan, olin kyllä tosi ylpeä ja onnellinen siitä! Ketään siellä ei tietenkään enää ollut eikä mitään oltu ehditty varastaakaan, onneksi.