Olipa luksusta, saimme ihan yksityisopetusta tällä kertaa ts. muita koiria ei paimentamassa ollut. Paitsi tietenkin AH:n oma Poke, joka on kyllä aika magee koira, olen sitä ennenkin ihastellut mm. tokotreeneissä ja -kokeissa :) Poke on bortsun ja kelpien risteytys ja täytyy sanoa että koira on todellakin perinyt molempien rotujen hyvät puolet. 

Ensin AH jakoi Poken kanssa lampaat kahteen ryhmään jotta pidemmällä tiineenä olevat saivat laiduntaa rauhassa kauempana. Sitten me mentiin Murun kanssa. Ensin hihnassa, pysähdellen muutamia kertoja matkalla, sitten AH käski päästää Murun irti. Minä olin ihan varma että se lennättää lampaat maailman ääriin tai vaihtoehtoisesti menee vaan härkkimään laumojen välillä vahtivaa Pokea, mutta toisin kävi. Muru lähti kiertämään lampaita. Muutaman kerran sitä jouduttiin ohjaamaan ottamaan etäisyyttä mutta pääsääntöisesti se kiersi ihan hyvällä etäisyydellä. Stopeista ei ollut kyllä tietoakaan mutta annoimme sen juosta. Pokeakin se kyllä kävi moikkaamassa mutta Poken tyly totaali-ignooraus sai Murun jatkamaan hommia. Kun se vähän hidasti vauhtiaan, huomasimme että se hidastus tuli ihan oikein siellä tasapainopisteessä. Sitten kun olimme AH:n kanssa vähän eri puolilla katrasta, Murun oli vaikea (tietenkin) hahmottaa tasapainoa, minusta kyllä näytti että se tarjosi hidastamista sitten enempi AH:n vastakkaiselle puolelle eikä minun!

Siirsimme Poken avulla katraan aidan kulmaukseen ja tässä aloitettiin nyt sitä treeniä mihin sain vinkin amerikkalaiselta collieharrastajalta. Eli koiran pysäytyksiin käytettiin avuksi aitaa, Muru sai juosta sitä 90 asteen kaarta ja minä ollessani lampaiden ja Murun välissä, ehdin sitä vastaan aina aidalle jolloin sain sen tehokkaasti pysähtymään. Usein se kyllä vain vaihtoi suuntaa, mutta kyllä se toisinaan pysähtyikin jolloin minä menin sitä kiittämään, silittelemään leuan alta. Ja koko tämänkin ajan Muru piti kontaktia lampaisiin! (no ok, kävi se kerran aidan toisella puolella kakalla :D).

Välissä pidettiin tauko ja harjoiteltiin laitumen reunalla oleskelemista. Etenkin kun Poke siirsi katrasta juottopaikalle ja takaisin, Murun oli erittäin vaikea pysyä nahoissaan. Kun mentiin takaisin jatkettiin tuosta aidan kulmausasetelmasta. Sitten siirryttiin taas keskemmälle laidunta ja tehtiin tavallaan kuljetusta, Muru kyllä edelleen juoksi lampaita ympäri mutta silti se tuntui saavan ne liikkumaan oikeaan suuntaan. Luulempa että nyt kun se talven kasvaa ja kehittää itseluottamusta, ensi kesänä sen on jo paljon helpompi luottaa siihen että se voi pysähtyäkin välillä eikä tarvitse juosta koko ajan.