Sunnuntaina treenailin Tulpan kanssa tottista kotipihalla. No otettiin siinä noutokapulan pitoa kun yht äkkiä Iita-pentu törkkäsi itsensä siihen väliimme... sekin halusi siis treenata! Tulppis ei ollut oikein samaa mieltä mutta ei se vihainenkaan ollut, yllättävästi se vaan teki itseään enempi tykö. Positiivista siis, Tulppis selvästi halusi treenata!

No kahta koiraa en saa koulutettua samanaikaisesti joten laitoin Tulpan hetkeksi pois ja otin sitten Iitan kanssa pätkiä imuutusseuruuta ja istahtamista. Voi että, onpa se pikkupennulle vaikeaa tuo istuminen! Makupalaa se kyllä seurasi ahneesti mutta ei millään ymmärtänyt että pylly pitäisi laittaa maahan. Iha n pienesti sitten kädellä painoin pepun päältä niin istahtihan se, ja sai makupalan. Voi että Iitu oli polleena kun laitoin sen toisten kanssa takaisin tarhaan.

Tulppis sitten uudelleen, tehtiin sitä noutokapulan pitoa, seuruuta ihan pikkupätkissä (myös täyskäännöstä) ja edessäistumista. Istumassa pysymistä ollaankin treenattu myös agitreeneissä omaa vuoroa odotellessa.

Viikkoaksailuissa Tulppis meni vähän sinne tänne ja takaisin, ei ollut oikein päätä eikä häntää meidän menossa. Juttelinkin TV:n kanssa jälkeenpäin ja myönsin etten oikein ollut keskittynyt kunnolla Tulpan treenaamiseen vaan roiskin aina sinnepäin ja petyn sitten hirveästi kun se ei osaa. Muuten, pujottelua se ei osannutkaan, teki sikamaisia virheitä. TK-koutsin mielestä meidän pitäisi ottaa verkot käyttöön... mä en kyllä ihan heti osta sitä ajatusta kun mun mielestä Tulppa osaa pujotella, sillä nyt muuten vaan oli huono päivä. Niin kai kaikilla joskus. No, mietitään.

Lakin treeneissä PS olikin koutsaamassa, kiva! Laki meni oikeastaan ihan kivasti, mutta huomattiin että alku- ja loppusuorien vauhdissa oli melkoinen ero. Laki tulee loppusuoraa ihan sikalujaa mutta alkusuoraa mennään vaan sellaista "keskilaukkaa". Syy tähän on tietenkin ilmiselvä, se tietää että palkka tulee siellä lopussa. Täytyy alkaa ihan systemaattisesti palkkaamaan sitä eri kohdissa sillä tämähän on asia joka vaikuttaa myös kisaradoilla sen keskittymiseen. Mitäs sitä keskittymään ohjaajaan kun palkkaa on luvassa vasta radan jälkeen. Näinhän meille juuri viime kisoissa kävi. Ja monesti ennenkin!

Sitten juteltiin PS:n kanssa myös Murun tulevaisuudesta. Niin se vaan on että sen kanssa on ihan pakko alkaa rakentamaan ensin sitä työskentelyvirettä ja tehdä treenaamisesta kivaa, sitten vasta opetellaan niitä teknisiä juttuja.  Miten minä käytännössä maltan olla vääntämättä... no oma ajatusmaailma on käännettävä jotenkin ihan nurinpäin. Eli nyt aluksi Murun treenit ovat sitä että se juoksee pallon perässä, leikkii rätillä minun kanssani ja sitten me vaan käydään yhdessä paikoissa ja vietetään laatuaikaa. Ilman mitään kiirettä missään lajissa. 

Ollaanhan me toki käytykin mm. jääkiekkotreenejä katsomassa, metsässä, kaupunkiympäristössä ja autoiltu aika paljon. Murulle ei tule ollenkaan paha olo autossa mikä on tietysti hieno juttu! Ja minne vaan mennäänkin, Muru kulkee mukana uteliaana ja innokkaana. Ainakaan vielä se ei juurikaan pyri vieraiden ihmkisten tai koirien luokse vaikka uteliaana katsookin perään. Se tuntuu päivä päivältä myös rohkeammalta, saapas nähdä mitä siitä vielä tulee!