Ihka ensimmäisissä Rally-Tokokisoissa Tulpan kanssa. Möllisellaiset järjesti Taitavat Tassut, tuomarina oli kuitenkin ihan virallisiakin kisoja jatkossa arvosteleva Minna Hillebrand. Alkupuhuttelussa (ja lopuksikin) hän myös kertoi että arvostelee ihan kuin oikeassakin alo-luokassa, ainoana poikkeuksena oli nyt että nameja sai pitää kädessä ja koiraa sai namilla palkata välillä.

Tulpan kanssa kävin ensin  hallissa ottamassa hiukan ihan perusseuraamista ja perusasentoja, sitten vaan radalle. Lähtömerkillä sen istuessa nakkasin sille nakin suuhun, tämän jälkeen en nameihin koskenut, ajatuksena olin että nyt testaan miten se jaksaa ilman palkkaa. Hyvin jaksoi.

Lähdön jälkeen seuraava merkki oli "koira eteen, vasemman kautta sivulle" ja täähän on meille se kaikkein vaikein liike. Yritin kädellä ohjata Tulppaa kierähtämään takaisin sivulle mutta se vaan itsepintaisesti kiersi takaa. Tästähän tuli -10, en edes yrittänyt uusia liikettä vaan jatkoin matkaa. Erityisen tyytyväinen olin liikkeeseen "istu - 1 askel - istu - 2 askelta - istu -kolme askelta - istu". Se meni just niinkuin pitikin! Sensijaan jostain syystä myöhemmin radalla liikkeestä pysähtyminen - istuminen ei meinannut onnistua ja lopuksi Tulppa istui hyvin vinoon. Siitä kuitenkin tuli vain -1, vino. -1 vino oli myös toinen eteenistuminen, siinä kuitenkin koira sai tulla oikealta sivulle ja liike meni muuten hyvin. Liikkeestä maahanmenon otin uusiksi kun ekalla kerralla Tulppa ehti istahtaa ensin, tästä siksi -3. Muita miinuspisteitä ei tullut joten tulokseksi saimme 85. Olinpa oikein tyytyväinen!

Lisäkommenteissa oli kuitenkin että juoksuvauhtimme oli nippa nappa hyväksyttävissä. No, me ei olla juoksua juurikaan harjoiteltu ja kun tässä juoksussa piti suorittaa spiraali oikealle, ei meidän treenikokemuksella voinut juosta yhtään kovempaa. Tätä treenataan ennen ensimmäistä virallista starttiamme. Sainkin tuolla ostettua kisakirjan ja tuomari myös varmensi sen, onpahan yksi stressinaihe vähemmän sitten kisapäivänä.

Illalla kotona annoin Tulpalle jätti-solmuluun. Se innoissaan alkoi reiä siitä toisen pään solmua irti, mutta vahingossa sen hampaiden ja luun väliin jäikin sen hieno (ja kallis) lämpöpeti. Krrruttsss  sanoi lämpökangas ja paljasti foliot, villat ja muut sisälmykset... voi harmitus! No, onneksi talvi on kutakuinkin ohi, täytyy katsoa saisiko petiä jotenkin kursittua kokoon.

Video suorituksestamme, kiitos kuvaamisesta Tiina!