Nyt tuntuu tosi vaikealta tämä koiraharrastus. Lakin ontuminen ei meinaa hellittää, tosin fysioterapeutti piti pitkän puheen siitä kuinka lihaskudoksen uusiutumiseen menee kaksikin vuotta ja muistan toki kun itsellä oli hauislihas revähtänyt, puolisen vuotta se vei ennenkuin pystyi sillä kädellä kunnolla töitä tekemään. Ja nyt se ei ole enää ollenkaan kipeä. Eli toivoa on... vaikka välillä kun katson Lakia kun se linkuttaa ja lihakset ovat kadonneet, läskiä tuppaa tulemaan ja selkäkin notkuu, voi kuin se näyttää vanhalta. Luulenpa kuitenkin että agilityradoille se ei palaa enää koskaan. Tokojuttuja ollaan sen kanssa nyt varovaisesti treenailtu ja yks kaks se kauko-ohjaus onkin alkanut sujumaan! Olen päässyt jo kahden metrin etäisyydelle ja yksi vaihto kerrallaan tulee ihan puhtaasti, ja Laki malttaa odottaa että tuon sille palkan eikä höntyile eteenpäin makkaraa hakemaan.

Murun juoksut ovat vieneet sen aivot. Jos keskittymiskyky ei ole ollut sen paras hyve, nyt siitä vähästäkään ei ole tietoakaan. Ei vaikka heiluttelisin nakkia ilmassa sen nenän päällä, jos se haluaa käydä juoksuringillä se käy. Onneksi se ei sentään karkaile vaan pysyy parinkymmenen metrin säteellä. Seuraamista ollaan sitten harjoiteltu hihnassa. Istahtamisia, maahanmenoja ja luoksetulon eteenistumisia ollaan tehty kuten ennenkin, edistystä ei ole nyt tapahtunut mutta ei toisaalta takapakkiakaan. Toivoakseni juoksu loppunee piakkoin.

Tulppa on sitten "loistanut" treeneissä. Kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan paikkamakuuta kun maa vähän lämpiää, uskon että BH-koe on ihan valmista kamaa. Tulpan hyve vaikuttaa olevan hyvä häiriönsieto! Mutta Tulpan kanssa onkin sitten muunlaisia ongelmia. Se ei pysy pihassa. Emme ole saaneet selville mistä se karkaa, arvelen että se on ottanut Murusta mallia ja vaan hyppää aidan yli. Tästä seuraa nyt moniakin ongelmia: maa on vielä niin jäässä ettei uusia aitatolppia saa lyötyä maahan, lisäksi Päijänteen sulaessa saattaa uskalias koira tipahtaa jäihin. Puhumattakaan siitä että jos tiellä sattuisi kulkemaan vieras koira... Tulppis on kyllä ihan ystävällinen mutta kyllä se vastaa jos toinen rähähtää, ja vastaakin sitten ihan kunnolla. Pieniä koiria se saattaa mennä tutustumaan vähän liian rajusti. No, Tulppa on nyt sitten vaihteeksi juoksulangassa kopin kyljessä.

Lettu on nyt sitten ainoa josta ei ole mitään ikävää kerrottavaa, se on hyvässä kunnossa ja virtsankarkailukin on pysynyt aisoissa kun olen alkanut puolittaa tabletit. Ilmeisesti kokonaisena annettu tabu ei ehtinyt liueta ja imeytyä sen mahassa. Rinexinissähän on kahta vaikuttavaa ainetta ja näköjään se on se "sisempi" aine joka Letulle tepsii. Näin olen kuullut jonkun muunkin kokeneen.