...harrastamisen suhteen. Kävin isojen koirien kanssa Pönttövuoressa pitkästä aikaa oikein kunnon metsävaelluksella (ja juu, kyllä vuorikin voi muuttua suoksi kun on satanut koko kesän ja syksyn...) ja mietiskelin mitä ja miten tässä nyt edetään koirien treenien suhteen. Aika ei riitä kaikkeen, se on selvä. Siispä täytyy miettiä koirakohtaisesti mitä kenenkin kanssa tekee ja mihin tähtää. Vaikka kuinka haluaisi kaikkea ja vieläpä mahdollisimman nopeasti, se ei vaan onnistu.

Lettu nyt jää eläkkeelle. Jos sattuu sopivia lähiseudun tokoja tai agikisoja joissa on mukava tuomari ja itsellä sattuu olemaan muuten vapaata, saatamme käydäkin mutta mitään stressiä näistä ei oteta. En usko vieväni sitä enää myöskään näyttelyyn, se ei nauti siellä olosta ja steriloinnin myötä on tullut tuo inkontinenssiongelma sekä karvanlaatu on mennyt huonoksi. Lettu viettäköön siis terveitä eläkepäiviä, sen verran siihen kuitenkin täytyy panostaa että se pysyy kunnossa eli talvella lenkkiä ja kesällä uintia.

Laki jatkaa agilityuralla, lisäksi alan nyt heti treenata sille tokon voittajaluokan liikkeitä kisakuntoon. Siltä nyt puuttuu se kolmas AVO-1 eli koulari TK2 mutta puuttukoon. Avoimen luokan liikkeitä sen kanssa jauhaessa ei treenistä nauti koira eikä minä kun hommat sujuu niin helposti. Kisaepäonnistumiset johtuvat aina vain häiriöistä ja kun niitä treenailee siedettävämpään kuntoon, voi samalla ottaa mukaan uudet liikkeet. Minun edelleen tekisi mieli kokeilla sen kanssa haku- ja/tai jälkikoetta mutta tämä menee kategoriaan jos-sattuu-lähistölle-sopiva.

Tulppiksen päälajiksi sitten kaavailin hakua. Siitä ei koskaan tule nopeaa agilitykoiraa eikä sen keskittymiskyky tai vireensäätelymahdollisuudet riitä tokon vaikeampiin kuvioihin. Toki käymme omaksi huviksi agilityssa ja pk-tottista treenatessa voi tietenkin samalla käydä myös tokon alo- ja avoluokissa mutta se pääpaino tulee olemaan pk-puolella. Siksikin että Tulppis oikeasti pitää ihmisistä ja on todella sinnikäs työskentelijä silloin kun homma on sitä mitä se haluaa tehdä. Pelastuskoira?

Pieni Muru saa ryhtyä - ainakin nyt aluksi - tokokoiraksi. En pidä sen kanssa mitään kiirettä agilityn suhteen, jos toimihenkilöiden alkeiskurssi toteutuu ensi vuonna, menen mukaan ja varmaan kotona opetan taas pujottelun ja laatikkokontaktit, mutta olisiko tässä nyt koira jonka kanssa pääsisin kisa per luokka etenemään suoraan ylempiin luokkiin? Ainakin sitä voi tavoitella. Ja Muru on jo nyt tosi miellyttämisenhaluinen, pienenä ja ketteränä se pystyy myös suoriutumaan liikkeistä nopeasti ja näyttävästi. 

Tulppishan sitten pääsi jo innokkaan ohjaajansa (allekirjoittanut) kanssa treenaamaan. Valitettavasti muut jäivät vielä tänään tästä ilosta paitsi sillä Pönttövuoren sademetsä oli kastellut vaatteeni niin että Vaajakosken kuohuista puhaltava myrskytuuli sai sormenpääni jäätymään puikoiksi... Tulppis kuitenkin ehti esittää seuruuta, noutokapulan pitoa ja paikalla pysymistä sekä maaten että istuen, ja eteenistumisia. Ja ihan kelvollista työtä se teki, siihen nähden miten vähän ollaan treenattu ja miten vähän se oikeasti vielä osaa.