Päivitystaukoa onkin ollut vähän liian kauan. On vaan ollut kaikennäköistä... Ylläoleva kuva on collielenkiltä 23.3. Kuvan on ottanut Milja Forsman. Minusta se kuvaa niin hyvin Murun luonnetta, se tulee halutessaan mistä vaan läpi tai yli, kuten tuossa siskonsa selän päältä!

Lakin ontumaa on nyt hoidettu oikein huolella. Se on rtg-kuvattu ja kun nivelissä ei sellaista vikaa tunnu olevan mikä ontumisen aiheuttaisi, olaan syöty kipulääkettä (Rimadyl) ja aloitettu fysioterapia Hannele Kerkelän luona. Liikunta on kutistettu minimiin ja sisälläkin pidetään sitruunapantaa lakin rauhoittamiseksi - sehän ei voi käsittää miksi muut pääsevät ulos mutta se ei.

Ontumisen syy on paikallistunut oikeaan olkapäähän ja rintalihaksen kireyteen. Rintalihas vetää etujalkaa sisäkierteiseen asentoon ja lavan lihakset ovat päässeet heikkenemään. On mahdollista että vaiva on kehittynyt pikkuhiljaa eli mitään tapaturmaa tai muuta ei taustalla välttämättä ole. Nyt aluksi rintalihasta vetreytetään ja venytellään, myös kylmäpussia pidetään kerran päivässä. Kun laitan Lakille iltahieronnan jälkeen kylmäpussin, se yleensä käy nukkumaan pussin päälle, taitaa tuntua hyvältä!

Jouduimme sitten jättämään Rautalammin näyttelyn ja Varkauden maaliskuun tokokokeen väliin koska Laki aloitti myös juoksut. Nyt en vielä tiedä voimmeko osallistua huhtikuun kokeeseenkaan... ehkä olisi vaan viisainta jättää menemättä koska emmehän ole myöskään treenanneet. Tajusin nimittäin että esimerkiksi kaukojen seisomis-vaihdot voivat olla hankalia kun juuri tuo olkapää on kipeä!

No Muru ja Tulppa ovatkin sitten antaneet ilon aiheita Lakinkin edestä. Paljoa en ole kummankaan kanssa treenannut mutta ne kerrat kun on tehty, molemmat ovat olleet ihan kympillä mukana. Yht äkkiä ei tunnu yhtään mahdottomalta saada Tulppista kesällä BH-kokeeseen ja Murua tokon alokasluokkaan! Kummankin kanssa on vaan suuri kysymysmerkki tuo paikkamakuu...

Sitten olen jollain tapaa myös itsestäni ylpeä. Olen taas päässyt koirien, lähinnä Murun ja Tulpan kanssa pitkille lenkeille. Johan tässä monta vuotta menikin että uskottelin itselleni että en voi kävellä saamatta jalkojani kipeäksi, tai että  en kerta kaikkiaan jaksa kävellä takaisin autolle jos kävelen liian kauas. Ratsastusharrastuskin on taas lähtenyt käyntiin, kyllä sekin taito tallessa on kun alkukankeudesta on päästy!