SCY:n ja Aktiivicollieiden leirillä Kunkkulassa olin tällä kertaa Lakin kanssa tokoryhmässä. Kouluttajanamme oli Oili Huotari, aivan supertaitava ja ihana mutta toisaalta myös tiukka ja vaativa. Ekana päivänä tehtiin ensin itse valitsemia liikkeitä ja niihin saatiin vinkkejä, siten iltapäivällä tehtiin paikkamakuuta, muutama liike kisanomaisesti ja lopuksi vielä korjailtiin tai otettiin jotain hauskaa. Tokana päivänä tehtiin aamulla ryhmätreeniä ja viimeisenä vielä joku itse valitsema ongelma tai uusi liike.

Lakin kanssa tehtiin ekalla treenillä ruutua. Heti ekaksi Laki singahti kohti kentän laitaa missä meidän palkkakuppi oli, kun aloin kutsua sitä takaisin Oili sanoi heti että ei takaisin, vaan pysäytys ja uusi ruutuunlähetys. Jos kutsutaan takaisin, otetaan koko liike valmisteluineen uudelleen. No, toisellakaan kerralla Laki ei osannut mennä oikeaan paikkaan ruudussa eikä mysökään totellut pysäytyskäskyä. Nyt on alettava opettaa sille oikeaa paikkaa ja sen täytyy hakeutua sinne sekä pysähtyä itsenäisesti. Makupaloja tai targettia ei voi käyttää, koskapa sen suurin ongelma on jo nyt että kuono menee maahan ja samalla korvat menevät kiinni. Alamme tehdä näyttöruutua, eli menen itse tai joku toinen menee heiluttamaan ruudun takaosaan että täällä se on. Muutaman kokeilun jälkeen oli selvää että lakille ei voi yhtään taputtaa maata kuten joillekin koirille tehdään, se vie nenän taas alustaan. Mutta ainakin nyt pelkkä heilutus riitti ja koira saatiin ruutuun. Pitäisi myös harjoitella ruudun paikkaa, eli koiran pitäisi itse osata hakeutua siihen ruutuun niin että sen etutassut ovat keskellä ruutua ja katse ohjaajaan päin.

Tokassa treenissä otettiin ensin ryhmäpaikkamakuuta. Lakillahan on ollut pientä levottomuutta paikkamakuissa: nuuskimista ja lonkalle menoa, joskus jopa ihan hiljaista ininää. Niin nytkin. Toisella kierroksella laitettiin koirien eteen makupaloja (oli muuten työ saada ne laitettua ilman että koira ryysäsi niihin) ja kas, Laki oli tosi skarppina sfinksinä koko paikallaoloajan!

Omalla vuorolla sitten kisamaisesti zeta, tunnari ja metallihyppynouto. Zeta meni ihan penkin alle, lähinnä siksi että sekosin itse suoritustavassa, kävelin väärältä puolen merkkiä ja teetätin vieläpä asennot väärässä järjestyksessä! Ehkä osin tästä johtuen Laki myös teki jonkun asennon väärin. En tehnyt tätä edes loppuun asti. Tunnarissa oma kyllä löytyi mutta taisi tarvita kaksi käskyä lähtöön, lisäksi tuodessaan Laki tiputteli kapulaa. Metallinouto hypyn kanssa oli ihan ok, siitä oli hyvä lähteä palkalle. Eli treenattavia asioita jatkossa olisi kapulan käsittely (onhan metallikin aika höllästi Lakilla suussa) ja itselle tuo liikkeen mielikuvaharjoittelu!

Vielä irroittelutreeninä muutama vauhtinouto, eli koiran tuodessa se palkattiin lelulla jolloin se sai pudottaa kapulan. Sitten yritettiin vahvistaa Lakin halua tarttua kuolleeseenkin leluun, lelun ollessa maassa juostiin kilpaa sitä hakemaan ja jos ehdin ensin, otin sen ja lällättelin koiralle.

Sunnuntaina aloitettiin ryhmätreeneillä. Tehtiin häiriötreeniä sekä niin että koirat olivat lähekkäin että Oili tuli häiritsemään, ja niin olisi Lakikin lähtenyt Oilin kanssa puistoon vaikka paikalla piti istua. Toiset koirat eivät kuitenkaan Lakia häirinneet mistä olin hyvin iloinen. Aika avartava kokemus oli harjoitus jossa seurautettiin koiria (8kpl) pienessä about 5x5 metrin neliössä, kaikki yhtä aikaa! Palkkaamassa sai (ja piti) käydä neliön ulkopuolella. Tämä meni kaikilta aivan käsittämättömän hienosti! Paikalla oloa vahvistettiin jopa tönimällä tai vetämällä koiraa, Yksin tehtiin vielä lisää häiriöitä, me tehtiin seuruuta ihmisten makaillessa pitkin kenttää, tätä olis voinut vaikeuttaa vieelä heiluttelemalla leluja yms mutta näinkin oli jo Lakille vaikeaa. Aina kun kontakti herpaantui, piti aloittaa seuruupätkä alusta. Aika monta kertaa aloiutettiin ennenkuin onnistui ja pääsin palkkaamaan koiran! 

Lisäksi treenattiin luoksetulon stoppeja juoksuttamalla koiraa ohjaajan ja apuohjaajan välillä. Tämä onkin minulle entuudestaan, Letun treeneistä tuttu harjoitus mutta on jäänyt harmittavasti unohduksiin ehkäpä siksi että apuohjaaja on niin harvoin saatavilla.

Sitten Oili näytti omallaan kuinka voi vielä vaikeuttaa vaikkapa ruutua: joku menee makaamaan ruudun eteen. Koiran kuulolla olemista korostettiin teettämällä sille liikkeitä epäloogisessa järjestyksessä, vaikkapa kesken ruutuun lähetyksen teetettiinkin sarja kaukoja, haetettiin metallikapula merkiltä tai muuta vastaavaa. Lisäksi Oili kertoi ettähe saattavat ryhmätreeneissä tehdä yhtä aikaa vierekkäin vaikka tunnaria ja ruutua. Tällaisia tilanteita kun tekee treeneissä, ei luulisi koiran kokeessakaan hetkahtavan jos jotain yllättävää tapahtuu. Lisäksi kun tehtäviin saadaan haastetta, ne pysyvät mielenkiintoisina.

Iltapäivän lopuksi tehtiin vielä pikkukierros jotain näpertämistä, ja me harjoiteltiin tunnarikapulan pitämistä nätisti. Luulempa että Lakilla kapulan pyörittely johtuu enimmäkseen koko liikkeen epävarmuudesta, sillä nyt se kykeni pitämään kapulaa ihan rauhassa pitkänkin aikaa. Toki tätäkin voi, ja pitää vaikeuttaa: häiriötä lisää, käsien heiluttelua kuonon vieressä yms yms.

Oli kyllä tosi antoisa leiri. Murunkin kanssa ehdin ottaa pikkutreenit muutamaan kertaan soveltaen Oilin oppeja. Jotenkin tuli sellainen fiilis että oma asenne treenaamiseen on nyt paljon parempi, vähän niinkuin pro-olo!

Kiitos leiriläisille asiantuntevasta seurasta ja kiitos kuvista: vauhtinoutokuvat Tiina Kankaanpää, seuruu- ja tunnarikuvat Vilma Sjölund.