Tälle viikolle Julia oli piirtänyt aika perus-ykkösluokan kisaradan sillä erolla että tässä oli 32 estettä. Juostavaa siis piisasi. Lyyti oli tosi kovassa vireessä kun mentiin radalle ja sehän tarkoitti sitä että kun en pysynyt sen vauhdissa, se kääntyi ja alkoi räkyttää mulle. Muutenkin se ei kyennyt keskittymään eikä fokusoimaan oikein vaan sinkoili miten sattuu. Saatiin kuitenkin ensimmäiset 14 estettä suoritettua oikeassa järjestyksessä muutaman ohjauskorjailun jälkeen.

Toisella kierroksella oli ihan toinen ääni kellossa. Lyyti eteni suoraviivaisesti ja silti lujaa, reagoi ohjaukseen mutta myös irtosi. Muutamassa kohdassa oli oma keskittyminen ja sen myötä sijoittuminen pielessä mutta nehän ei ole koiran virheitä. Pujottelut oli nopeita ja kontaktit... no joo, kyllä se pysähtyi, paikka vaan oli vähän epävarma. Ja tietty rimoja ja muurinpalikoita lenteli joitakin.