Ärmh... juu, oltiin Tulpan kanssa agikisoissa. Ja joo, ollaan me joskus treenattukin, vaikka sitä ei ihan heti olis uskonut. 

Molemmat radat oli Asko Jokisen käsialaa. Ekalla radalla oli sellainen vanhanaikainen profiili eli yhtä reunaa eteenpäin, keskellä U-mutka ja toista reunaa takaisin. Ei mitään vaikeaa siis. Vähän mietitytti radalla ollut keinu mutta olin iloinen että puomi olisi ennen keinua -  se kun on Tulpalle se varma este. Vaan toisinpa kävi. Puomi (este nro 2 siis) oli ihan ylitsepääsemätön. Tulppa jäi seisomaan ylösmenokontaktille eikä mennyt eteen ei taakse. En sentään nameja kaivanut esille mutta taputtelin jo koiraa rohkaistakseni sitä, lopulta se hyppäsi alas. Olin jo juoksuttamassa sitä pois radalta kun se kääntyikin takaisin - ja meni puomille. Katsoin tuomaria ja hän kehoitti antaa koiran mennä, ja sittenhän Tulppa meni. No, tämän jälkeen toki mentiin pois radalta - paitsi että en ehtinyt saada Tulppaa hihnaan kun se taas juoksi takaisin, selvästi aikomuksena mennä se rata mikä jäi niin pahasti kesken. Jouduin hakemaan sen sitten väkisin pois. Yleisöllä oli hauskaa....

Ratojen välillä menin Tulpan kanssa useaan kertaan puomia ja se menikin ihan hyvin ja oli innoissaan kun sai makkaraa. Harmittavasti vaan se toinen rata oli noin tsiljoona kertaa vaikeampi, se alkoikin 2-hypyn takaakierrolla, sitten 4 ja 5 hypyillä oli välistävetoa ansoina sekä A että puomi. Ja kuten arvata saattaa, Tulppa tuijotteli vaan niitä kontakteja eikä keskittynyt hyppäämiseen ollenkaan - saatikka ohjauksen mukana tulemiseen. Jätettiin leikki siis sikseen heti alkuunsa.

Ei kai tässä auta kuin käydä jokunen möllikisa, tarkistamassa että missä mennään, ja jos seuraaviin virallisiin taas vain hyppyradalle. Eihän Tulpasta varsinaista agilitykoiraa koskaan tulekaan mutta oman mielenrauhan takia haluaisin sille jokusen hyvän, ehjän radan tästä lajista. Ei ole väliä jos tulee yliaikaa tai joku rima putoaa, kunhan ohjaus toimii, se on ikäänkuin näyttö siitä että olen onnistunut koulutuksessa. Vielä en näköjään ole.