Lohtajalla oltiin. Kentän vieressä oli (täälläkin) ampumarata ja sieltä kuului silloin tälöin erilaisia paukkeita. Camoon ne ei vaikuttaneet millään tavalla, eikä nähdäkseni muihinkaan koiriin.

Ekalla kierroksella oli ajatus kokeilla eteenmenon maahanmenoa. No eihän Camo ymmärrä että kaukana minusta voisi mennä maahan. Se kuitenkin pysähtyi, tai oikeastaan kääntyi minua kohti, ja lähti sitten tulemaan mun luokse. Vähän se oli hämmentynyt, tämä ei ollut hyvä kokeilu. Puhuttiin sitten että ehkä Camolle voisi olla hyvä kokeilla maahanmenotargettia. Olen ollut sen suhteen vähän skeptinen kun haluaisin että koira juoksee täysiä kunnes toisin käsketään Mutta nyt voipi olla että on pakko ottaa joku keino käyttöön ja tämä tuntuisi järkevältä.

Henkilöryhmää tehtiin, omat oikealle käännökset oli taas koiralle ihan liian yllättäviä, vasemmalle meni hyvin. Henkilöistä se ei Heidin mukaan nyt piitannut ollenkaan, mun täytyy vaan muistaa kiertää ne tarpeeksi etäältä ettei tule kiusausta lähempään tutustumiseen.

Jäävät. Sekaisin ovat, kyllä. Mutta tähän löytyi yllättävä korjaus: mun piti vaan kävellä vähän hitaammin! Camolla kun on voimakas ennakointitaipumus, se on varmaan oppinut jo mun kävelynopeudesta että pitää seurata aktiivisesti, ja sitten sille tulee pieni konflikti kun käskenkin sen istumaan tai maahan. Ja tosiaan nopeuden muutos ei tartte olla suuri. Hyvä kun tämä ratkesi näin!

Tauon jälkeen vein Camon paikkikseen. Koska Mortzille ammuttiin tähän liikkeeseen niin laitoin Camon pitkästä aikaa liinaan. Ei olisi tarvinnut, se pysyi ihan rauhallisesti paikallaan vaikka Moritz välillä vapautettiinkin ja sen jälkeen ammuttiin vielä toiset kaksi laukausta. Kolmisen minuuttia oltiin paikkiksessa.

Toisella kierroksella tehtiin nouto. Katsottiin vähän sitä luovutusasentoa, se pitäisi saada ryhdikkäämmäksi. Koroke? Kevyempi kapula? Pitääkin kokeilla ihan minikapulalla, jos se on sen kanssa parempi niin sitten vaan taas ikkuhiljaa lisätä painoa. Itselle tuli vielä mieleen istumistargetti, Camohan osaa koota hyvin siihen.

Hypyllä ensin hyppynouto ehkä 60 sentin hyyllä. Sitten nostettiin 85 cm ja ihan kutsuna hyppy, kahteen suuntaan. Camo hyppäsi jotenkin löysästi ja tehtiin sitten niin että Heidi piti pannasta ja minä vähän hetsasin. Tulihan se pontevampi hyppy näin. Hyåyssä sillä ei ole samanlaista mielentilaa kuin nykyisin seuruussa, tässä pitääkin keskittyä nyt sen mielentilan rakentamiseen! Otettiin hyppy sitten vielä 90 cm:stä en kuitenkaan halunnut nyt siitä korkeampaa juurikin tuon ponnistuksen löysyyden vuoksi.

A-estettä myös ihan luoksekutsuna, tässä näkyi tuo velttous myös. Saattoihan Camo olla väsynytkin kun ollaan reissattu monta päivää ja se on leikkinyt muiden kanssa ja eilen tehtiin pitkä lenkkikin. Mutta lopulta tämä A ei kuitenkaan ole Camolle millään tavalla vaikea kunhan se saa vaan rutiinia siihen ja uskoa siihen että se pääsee yli.

OLipa taas kiva ja antoisa päivä, kiitos Heidi ja treenikaverit!