Collieorukalla juhannustreffit hakutreenien merkeissä. Aamulla satoi vettä mutta eipähän ollut kuuma tai paarmoja. Iltapäivällä sentään selvittiin ilman sadekamoja.

Ekalla kierroksella norjalainen sekametsä, viisi ERI ukkoa, neljältä haamu ja yksi joka oli umpparissa, ääniavulla. Alku lähti rullaamaan hyvin, mutta loppuvaiheessa pistoille lähtö oli yhä nihkeämpää. Kaikki kuitenkin löydettiin vaikka pidin pääni eli lisäapuja ei annettu. Kyllä muutkin olivat sitä mieltä että Camo on vaan oppinut odottamaan että joku kyllä auttaa kun alkaa vähän väsyttää? Myös sen toinen ongelma, eli edelliselle kätkölle meno siirtyvän maalimiehen jälkeä hakemaan, tuli esille, nyt se ei vaan sen avulla ketään varsinaisesti löytänyt.

Tähän haettiin ratkaisua johon toisella kierroksella kokeiltiin hajuhakuja. Eli kävelin koira hihnassa kohti kaukana olevaa maalimiestä mahdollisimman tuulen alapuolelta, kun se otti hajun, kehuin ja käännyttiin takaisin. Sitten keskilinjalta lähetys. Näitä tehtiin kolme joskin keskimmäisellä Camo kyllä bongasi näöllä maalimiehen mutta tässä kohtaa se ei ollut niin paha, jatkossa vaan täytyy olla huolellisesti piilossa. Mutta ne lähetykset! Kyllä oli koiralla ihan eri asenne, se lähti heti määrätietoisesti ja suoraan (jatkossa täytyy muuten tehdä ne hajunhautkin vähän suuremmalla luupilla ettei Camo pääse hyödyntämään hajutunnelia). 

Tänään ei siis otettu ilmaisuja ollenkaan, niitä ehtii kyllä. Tätä hajuhakua ja sen variaatioita lähdetään nyt työstämään. Toki silloin jos tuuli selvästi tuo maalimiehen hajun keskilinjalle, se riittää mutta aika harvoin meidän kotirataolosuhteissa näin on.

Kiitos ystävät Katri, Oona, Tea, Eveliina ja Kiira hyvistä treeneistä!