Monien sattumusten summana me saatiin tällä kertaa yksityisvalmennusta, koutsina tällä kertaa Johanna. 

Tehtiin Camolle ihan perusjuttuja: muutama helpo purkin piilotus ja sitten siirryttiin purkkirataan. Tätä tehtiinkin sitten monta kierrosta ja kyllähän muuten huomasi että pienen lassien päässä alkoi raksuttaa! 

Ensiksi pelkäsin että Camo työntää puikulakuononsa niin syvälle purkkiin että jää siihen kiinni, tai ainakin lipittää kaiken hydrolaatin sieltä. No ei, kyllä se ilmaisi laittamalla kuonon aika syvälle mutta muutama ilmaisu tuli niinkin että se nojasi purkin toiseen reunaan. Oikein hyvin siis.

Purkkeja lisäämällä ja niiden paikkoja vaihtelemalla saatiin ensin muutama "melkein" valeilmaisu mutta Camo korjasi itse. Sitten se alkoikin olla tarkempi, ja itsevarmempi. Monien toistojen myötä se toki myös väsyi mutta  silti se hienosti ilmaisi aina juuri oikean purkin.

Tämä oli kyllä just sitä mitä me tähän kohtaan tarvittiin. Luulenpa että seuraavissa varsinaisissa etsimisissä se on jo paljon tarkempi, järkevämpi ja itsevarmempi.